Historia kertoo monenmoista tarinaa tunnelinrakentajista, junista tunnelinvartijoista, matkaajista junalla, resiinalla tai jollain muulla tavalla jopa"apostolinkyydillä" kulkevista.
Tarinat elävät legendoina ihmisten mielessä, kaikki totuuden mukaisina kuitenkin.
Itse lapsena seurasin hyvinkin läheltä rautateitä, en ainoastaan siksi, että kotimme ( Petäjäaho) oli aivan radan varressa, vaan meidän perheessä isäni oli rautatieläinen. Hän teki kaikenmoisia rautatienrakennushommia, kirvesmiehestä, "topparoikkaan". Talvisin Pönttövuoren tunneli suljettiin aina ovilla "junien välillä". Isäni oli talvella myös näissä "ovivartijan" hommissa. Minä olin usein työvuoroissa mukana. Oli hyvin mieleenpainuvia hetkiä, kun aivan vierestä seurasi, kuinka höyryveturin vetämät junat tulivat tunnelin suuaukosta ulos, savupilven tupsahtaessa taivaalle, kuvauksellista.
Tarina kertoo myös, että Pönttövuoressa asuu peikko, "Pönttövuoren peikko". Kesäisellä kuvausmatkallani, hän taisi katsella minua tunnelista valoisin silmin!
Kirjassani löytyy oikein kuvakin tässä legendaarisesta " Pönttövuoren peikosta" !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti